Tyhjäkäyntiä

Sairaus ja mitä sitten, pohdittua ja koettua 6.1.2026 julkaisu

Aina kun elämässä tulee terveydellisiä huolia, alkaa pohtia kuinka minulle näin on käynyt ja mitä olen tehnyt väärin. Jo alku menee tummien pilvien alla. Näillä alku askelissa astut koko ajan syvemmälle.

Onko elämäsi todella niin synkkää?

Vain minulla menee huonosti?

Näin olet saanut itsesi näkemään vain itsesi, ja elämäsi ohjaus fokusoituu, siihen miten huonosti sinulla on, ei näin.

" Ote elämäni varrelta". Olin töissä Neste Oyj palveluksessa ja tein jatkuvaa viisi vuoroa. Menin aamuun ja kaverini töissä oli penkillä vaihtaa työvaatteita. Katsoin häntä ja sanoinkin hänelle että elä ole murheissasi, kerro kaverille ja jos voin vaikka auttaa. Kaverini vastasi katsoen minua ja alkoi hymyillä; pelastit Juha mun päivän, nyt näen että jollakin menee vielä huonommin. Puhkesimme molemmat nauramaan. Mutta otin kopin tästä episoodista. En ole löytänyt heikommin menestyvää mutta ei haittaa.

Ajattele asiaa toisin, katso ulos kuvainnollisesti ja tee elämästäsi helpompaa. Käy mielessä läpi ihmisiä, joita tunnet, siis tosiaan tunnet. Onko joku, joka sairastaa jotain sairautta, tai on liikerajoitteinen? Jos on seuraa häntä onko hän syvällä suossa vai hymyilevä, säteilevä?

Jos viime mainittu olotila kuvaa ystävääsi voisiko se johtua toisenlaisesta ajatusmallista? Olisiko alkuun jo pitänyt ajatella että kyllä tämä tästä hoituu, selviän kun vaan en jää makaamaan ja surkuttelemaan. Sairaus ei poistu sinusta mutta et ajattele koko sairautta vaan elämää. Lasi on puolillaan ei tyhjä. Minulla on hyvin, kun saan olla ja elää rikasta elämää. Jos voi kävellä ole siitä iloinen sillä kaikki eivät voi kävellä syystä tai toisesta johtuen. Voitko syödä omin avuin, monia on siten että he tarvitsevat apua syömisessään. Voitko suorittaa henkilökohtaiset asiat ilman avustajaa, jos vastaat kyllä edellä oleviin, luulisin jo hymyn nousevan suupieliin.

Minulla on vain neljä sairautta, Nautin elämästä sillä jokainen hetki on, ilonaihe kun saa ja voi liikkua ja toimia omin avuin. En ajattele sairautta vaan mitä voin seuraavaksi tehdä. Minulla elämän lasi on aina melkein täysi.

Kannattaa ainakin kokeilla, vaikka sattuu. Eräs suomalainen mäkihyppääjä on joskus sanonut että: " elämä on "laiffii"

Elämä esilauseena: 1.1 julkaistu ja ensimmäinen

• muistuttaa keskikesän päivää, aamu alkaa aina mitähän sitä tänään…
• keskipäivä tietää jo mitä on aloittanut ja mihin asti mennään
• ilta näkee mitä tuli tehtyä ja jokohan se uniaika tulee

Ajatus-------

Elämän menossa aamu on nuoruusvuosia ja niitä menoja, linjan alkuvetoja elämän kaarelle. Ei aina niin sanotusti lopullisia ja koko ikää kestäviä. Elämä ns. intoa täynnä ja tulee niitä, ajatuksia että en ikinä tee niin kuin nuo vahat (ilta - jaksossa olevat). Päivän sää, selkeää kun sateet ovat muualla.

Keskipäivän menossa on jo jotain jäänyt taakse ja on lyöty ohjelma aika pitkälle muuttumattomaksi. Muutoksia tulee kuitenkin kuin päivien säätilassakin. Tässä vaiheessa alkaa jo hiukan miettimään mitä ilta tuo tullessaan. Päivän sää voi muuttaa kaikkea elämän illan tapahtumista. Elämässä pitää olla, sateenvarjo jos sattuu satamaan.

Illan menossa olet painanut mieleesi kokopäivän sään ja tiedät mitä kasveja kastellaan ja mitä ei illalla. Ilta sulkee, ikkunat jos sattuu yöllä satamaan. Päivästä ei muuteta mitään vaan nautitaan vielä viimeisiä auringon säteitä mitä on jäljellä. Uskoisiko että se voi olla jopa elämän antoisinta aikaa? Et tarvitse paljon, on aika luopua jopa jostain ja huomata kuinka joskus juoksu jonkun perässä voi olla myöhemmin turhaa.