Tyhjäkäyntiä

23.2.2026

Kohtaaminen ja upea tilanne, kun lapsenlapsi oli mummolassa yökylässä. Luki kirjoituksen lehdestä, jossa käsiteltiin minun Parkinsonia. Luettuaan tuli viereeni ja kysyi, miten pahaa se on sitten kun menee huonoon kuntoon. Pyrin täysillä kertomaan asian, että se ei mitenkään tapahdu nopeasti ja että pappa voi itse vaikuttaa myös kuntoa ylläpitämällä etenemiseen, jos mitään muutosta ei itse sairaudessa tapahdu. Kuvailin asian että sitten, kun vuosia mennyt voi olla että on samassa kunnossa kuten nytkin. Kerroin että olen tavannut yli 80 vuotta täyttäneitä autoilevia ja omin jaloin liikkuvia. Muutaman sanan vaihdon jälkeen sanoi vaan, "pelataanko korttia" johon totesin mikä ette ja niin jatkoimme iltaa. Upeaa, oli tiedossa kaikilla mutta tuli juttelee. Fiksu nuori papan poika. Kiitos että on myös lastenlapsia. Nyt taas jaksaa mennä…..

17.2.2026

Käynyt monen monta tapaamista ja on ollut helppoa samaistua kun tuntee tapaamiensa henkilöiden sairaudesta ja osin itsellä samoja. Hienoa oli kokemus ja keskustelu toisen Parkinson potilaan kanssa kun selvisi yksi ongelma lääkityksen kanssa. Ohjeistus 1 tabletti päivässä. No tottakai otin kapselin aamulla. Ollut koko ajan ongelmia monenmoisia. Tapaamani henkilö valisti, että hän oli ohjeistettu ottamaan illalla. Perustelut kuultuani tajusin, että kokeilen ehdottomasti heti samaa. Nyt neljä vrk myöhemmin huomaan, että kannatti kokeilla. Olo kohentunut, nukun paremmin, turvotus laskenut. Seuraavalla neurologin tapaamisella varmistettava, että on tieto myös hänellä. he ovat ne henkilöt, jotka antavat reseptit ja kertoo kuinka niitä otetaan. Siis on varmistettava, että hänen antamansa hoito on toteutunut, vaikka aikataulutin uudella ajalla.

Lisäksi tapaamiset on ollut sitä vertaistukea jota tarvitsemme yhteisen sairauden kanssa taapertaessa eteenpäin. Tapaamiset jatkuu pitkin kevättä ja toivon että pystyn antamaan vertaistukea , tietoa ja läsnä oloa kohtaamisissa. Toivon että kohtaan mahdollisimman monia henkilöitä ja että he saavat tietoa ja uskalluksesta astua mukaan joukkoomme. Kevään kelit kuin ennen vanhaan pakkasia ollut ja luntakin on maassa. Ihanaa kevään jatkoa kaikille…..

5.2.2026 Ajatus taas väliin...

Muutaman omansairauden tilaisuuden olen hoitanut. Keho alkaa valittaa nykyään helposti että sä jätkä yrität liian kovaa mennä ikääs nähden. no jarrutellaan. Hyvä uutinen oli kumminkin , kontrollissa nenä operaation jälkeen kaikki ok, puolivuotta lisää ja katsotaan sitten. Pieni juttu elämän kaareen oli ET-lehden juttu jossa kuvattiin minun tuntemuksia lehden numerossa 3 , ja ilmestyi 28.1.2026. Sain itse lehden 4.2 , no ei osannut jännittää kun ei ollut tietoa ilmestymispäivästä. Nyt on pientä ihmistä kuvattu, se ei muuta minua eikä paranna. En myöskään pahastunut saamastani huomiosta. Tietämättä asian alulle laittaneesta tahosta, kiitos heille tai hänelle.

Muistettavia juttuja: Parkinsonia sairastava kaveri puhuu kuinka huonosti menee ja mitähän tulee tulevaisuuteen? Kuinka voin olla ajattelematta asiaa? No yritin kuvailla asian seuraavasti: olen suolla joka oikein hyllyy pehmeyttään. Kuin ottaakseen aina kun voi jonkun upoksiin suohon. Seison kuvaamallani suolla ja sylissä ei ole mitään. ja suo kantaa juuri ja juuri. Jos nyt ojennetuille käsivarsilleni laitettaisiin sylillinen puita niin minä uppoaisin pikku hiljaa. Siis otin turhaa painoa jatkaakseni matkaa. Upposin suohon. No meno nyt on kuin suolla kävelisi, en ota mitään turhia ajatuksia painoksi matkalle suon yli.

No kaiken kaikkiaan on ihan hyvä olla, talli tuli valmiiksi ja nosto ovi on upean kevyt käyttää säätimellä.

Nyt vaan yrittää selvitä taloudellisesti kuiville. Nyt joudun lopettamaan kirjoituksen, alkoi käden vapina haittaamaan kirjoittamista. Annan siis keholle huilia ja jatkan kun taas keho ei vapise ja nuppi pelaa....

5.2.2025 menossa Kokemus asiantuntija Liikehäiriösairauksien liiton koulutus:

On alkanut Juhalla taas uusi kokemus. Oman sairauden asiantuntija koulutukseen ja kenties joskus kertomaan tarinani avoimesti yleisölle. Varmaan eka kerta kun avautuu on jännittävin. Jatkan kun koulutus ohi ja jotain konkreettista on saatu aikaan. Saa nähdä mitä tulee? 

28.2.2025 Matkalla…..

Matkalla tapahtunut jo sen verran että 3-viikoa vielä ja sitten on ensi esitys minun tarinaan. Huono juttu kun en ole hermona, ei pelota. Olenko sairastumisen myötä kasvanut vaikka ihmisten eteen. No se nähdään.

Sairaus on antanut jonkin verran kuulua itsestään, ei silti pelota vaan jännittää onko ohi menevää vai jääkö vaiva päälle. Oli miten oli mennään sen mukaan. Onneksi on vaimo ja lapset, vaikka edelleen en osaa sitä kertoa siten että kaikki tietäisivät. Toivon saavan voimia vielä painaa kotona ja kuomiolla paikat kuntoon. Sitten voi levollisesti jatkaa, muut hoitaa asiat sen jälkeen.

Lyhyt on askel sanojen parissa, jatkan kun sanoja tulee aidosti lisää kuten on nyt tullut

1.4.2025 Aprillipäivä

On ollut huisketta, autotallin tekoa, koulutusta, lisää sairauksia ja muuta kerhotoimintaa.

Kun vielä nuo autojen katsastukset saa pois käsistä niin eiköhän se ala mennä. Koulutuksessa on annettu näytöt ja eka esitykset tehty. Arviot oli ihan ok. No kouluttaja nauroi hiukan mutta se ei liene välttämättä miinusta. Seuraava eli lopullinen näyttö on sitten 29.4.2025 Keskussairaalan auditorio ja siellä on sitten porukkaa. Kaipa tuo menee kun hiukan ennakkoon kirjaa asioita paperille ja treenaa. Kun nyt alkaisi tuo turvotus hellittää ja saisi lääkkeitä vähemmäksi. Se on kyllä sanottava, että sairaus on tuonut ongelmia jaksamiseen. Nyt oli korkeimmillaan paino 108 kg !!!! Onneksi on nyt tullut alas hitaasti 102 kg . jaksaisi vain nyt painaa ja olla etä ei hermostuisi itseensä. Nyt ollut monta kertaa että on pitänyt sanoa itselle että elä oleta olevasi 40-kymppinen kun et ole sitä. Jatkan taas, kun saan kokoon itseäni ajatuksiin ja havaintoihin.

Elämäni työelämän pyörteissä ja aina niin mieleenpainuvat ensimmäiset askeleet työelämään 16.1.2026:

Mietin vuotta 1974 eli aikaa kuun aloitin työelämässä vakituisena ahkeroimaan. Nyt kun katsoo peruutuspeiliin niin hymyilyttää. No 48-vuotta ja suht kunnossa, ei mitään valittamista. Näitä alla olevan kaltaisia todistuksia on todella paljon. Sain arpajaisissa onnen luvun kun yhtään työpaikkaa ei ole jäänyt hampaan koloon. Päinvastoin joskus jopa ajattelee, että mitähän sille ja sille kaverille kuuluu. Olin aikoinaan kesätöissä Räsäsellä, Grahn ltd vaneritehdas, ok Suur-Savon myymälä auto. Niin Myymäläautossa ei ihan vuotta, mutta se on totta. Sitten armeijan harmaista siviilikarkurina kotiin  ja ensimmäinen työpaikka josta mahtava ura urkeni. Oy  Karjaportti  Mikkeli ja rehutehtaan unelma duuni. Painoin tuolloin 60 kg (polkupyörän kanssa) ja tehtävien siirrettävät astiat painoi jopa enemmän, no kikat opittiin ja olihan se miehekästä tehdä miesten raskaita töitä. Tuolloin 1974 oli vielä aika selviä tehtävän rajauksia, oli miesten ja naisten työt uskokaa tai olkaa uskomatta näin se vaan oli.

Muistan aina kun palasin töistä teurastamolta ,että mulla oli menkat alkaneet. No joo pyörittelin veripönttöjä teurastamolta ja ajoin rehutehtaalle jossa sille oli oma käyttönsä. Avokannet , aina roiskui. Upeaa, no ei silloin. Se oli kumma että semmoinen teurastamon haju väliin sai kaupassa ihmiset hiukan väistelemään 😊. Kiitos isä Erkille  siellä jossain kun järjesti pojalle töitä heti armeijan loppumisen jatkoksi. 

Niin olin jo silloin Liisan kanssa yhdessä ja asuimme Mannerheimintie 1, ei Hesa vaan Mikkeli. No asunto ei ollut kovin upea mutta asuihan siinä, halkolämmitys ja muuta kivaa nuorelle parille. Kiitos ihanan pönttöuunien ja petrooli lämmittimen joka sitten lopulta pössäytti noet tupaan. Sen jälkeen Juha ja Liisan matkan suunnitelmat alkoi. Ja lopulta 1976 läksimme kohti Porvoota Minillä. Autossa Liisa, Jussi ja esikois- -tyttömme Mia. Takaa ikkunalla kukkia ja sinne mentiin Transiitti perässä ,jossa tuli sohva ja nojatuoli sekä oma sänky ja Mian sänky. Osoite Suolaketie 1, 06400 Porvoo ja asunto oli N:o 7. Minin rekkari oli MPM-11. Paljon vieläkin muistaa asioita. Pekeman työsuhde kaksio ja työpaikka takuuna. Muutorahaa saatiin myös. Oli upeaa asua melkein ulkomailla. Porvoo tuolloin vahvempi Ruotsin kielellä kuin suomen. Nyt Tilanne jo vuosia ollut toinen.

No töihin menin ja ensimmäiset päivät opiskeltiin tuurallisuutta prosessi teollisuudessa ja katseltiin paikkoja ja laitteita. No teurastamon menoon näytti scifille, no esimerkiksi limsa automaatti oli jo niin monimutkaisen näköinen, että hirvitti. No vuosia ja paljon viisaampien kouluttamisella saatiin minustakin operaattori, ei uskoisi.  Matkani oli antoisa koko minun työhistoriikin ajan. Paljon eri tehtäviä, ja jokainen työpaikka hyviä, kaverit loistavia ja jopa haasteellisia tehtäviä. 

Alla on se ensimmäinen työtodistus ja siitä se alkoi.....

Sairaus ja mitä sitten, pohdittua ja koettua 6.1.2026 julkaisu

Aina kun elämässä tulee terveydellisiä huolia, alkaa pohtia kuinka minulle näin on käynyt ja mitä olen tehnyt väärin. Jo alku menee tummien pilvien alla. Näillä alku askelissa astut koko ajan syvemmälle.

Onko elämäsi todella niin synkkää?

Vain minulla menee huonosti?

Näin olet saanut itsesi näkemään vain itsesi, ja elämäsi ohjaus fokusoituu, siihen miten huonosti sinulla on, ei näin.

" Ote elämäni varrelta". Olin töissä Neste Oyj palveluksessa ja tein jatkuvaa viisi vuoroa. Menin aamuun ja kaverini töissä oli penkillä vaihtaa työvaatteita. Katsoin häntä ja sanoinkin hänelle että elä ole murheissasi, kerro kaverille ja jos voin vaikka auttaa. Kaverini vastasi katsoen minua ja alkoi hymyillä; pelastit Juha mun päivän, nyt näen että jollakin menee vielä huonommin. Puhkesimme molemmat nauramaan. Mutta otin kopin tästä episoodista. En ole löytänyt heikommin menestyvää mutta ei haittaa.

Ajattele asiaa toisin, katso ulos kuvainnollisesti ja tee elämästäsi helpompaa. Käy mielessä läpi ihmisiä, joita tunnet, siis tosiaan tunnet. Onko joku, joka sairastaa jotain sairautta, tai on liikerajoitteinen? Jos on seuraa häntä onko hän syvällä suossa vai hymyilevä, säteilevä?

Jos viime mainittu olotila kuvaa ystävääsi voisiko se johtua toisenlaisesta ajatusmallista? Olisiko alkuun jo pitänyt ajatella että kyllä tämä tästä hoituu, selviän kun vaan en jää makaamaan ja surkuttelemaan. Sairaus ei poistu sinusta mutta et ajattele koko sairautta vaan elämää. Lasi on puolillaan ei tyhjä. Minulla on hyvin, kun saan olla ja elää rikasta elämää. Jos voi kävellä ole siitä iloinen sillä kaikki eivät voi kävellä syystä tai toisesta johtuen. Voitko syödä omin avuin, monia on siten että he tarvitsevat apua syömisessään. Voitko suorittaa henkilökohtaiset asiat ilman avustajaa, jos vastaat kyllä edellä oleviin, luulisin jo hymyn nousevan suupieliin.

Minulla on vain neljä sairautta, Nautin elämästä sillä jokainen hetki on, ilonaihe kun saa ja voi liikkua ja toimia omin avuin. En ajattele sairautta vaan mitä voin seuraavaksi tehdä. Minulla elämän lasi on aina melkein täysi.

Kannattaa ainakin kokeilla, vaikka sattuu. Eräs suomalainen mäkihyppääjä on joskus sanonut että: " elämä on "laiffii"

Elämä esilauseena: 1.1 julkaistu ja ensimmäinen

• muistuttaa keskikesän päivää, aamu alkaa aina mitähän sitä tänään…
• keskipäivä tietää jo mitä on aloittanut ja mihin asti mennään
• ilta näkee mitä tuli tehtyä ja jokohan se uniaika tulee

Ajatus-------

Elämän menossa aamu on nuoruusvuosia ja niitä menoja, linjan alkuvetoja elämän kaarelle. Ei aina niin sanotusti lopullisia ja koko ikää kestäviä. Elämä ns. intoa täynnä ja tulee niitä, ajatuksia että en ikinä tee niin kuin nuo vahat (ilta - jaksossa olevat). Päivän sää, selkeää kun sateet ovat muualla.

Keskipäivän menossa on jo jotain jäänyt taakse ja on lyöty ohjelma aika pitkälle muuttumattomaksi. Muutoksia tulee kuitenkin kuin päivien säätilassakin. Tässä vaiheessa alkaa jo hiukan miettimään mitä ilta tuo tullessaan. Päivän sää voi muuttaa kaikkea elämän illan tapahtumista. Elämässä pitää olla, sateenvarjo jos sattuu satamaan.

Illan menossa olet painanut mieleesi kokopäivän sään ja tiedät mitä kasveja kastellaan ja mitä ei illalla. Ilta sulkee, ikkunat jos sattuu yöllä satamaan. Päivästä ei muuteta mitään vaan nautitaan vielä viimeisiä auringon säteitä mitä on jäljellä. Uskoisiko että se voi olla jopa elämän antoisinta aikaa? Et tarvitse paljon, on aika luopua jopa jostain ja huomata kuinka joskus juoksu jonkun perässä voi olla myöhemmin turhaa.